Unettomuus

Unettomuus on yleinen vaiva, josta kärsii yli miljoona suomalaista. Sen vaikutukset jokapäiväiseen elämään, terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin ovat hyvin kokonaisvaltaiset.

Unettomuus ja sen vaikutukset

Hyvänlaatuinen uni on ihmiselle tärkeää muutenkin kuin pelkän levon kannalta. Uni voidaan jakaa kahteen perustyyppiin, REM-uneen ja NREM-uneen. Näiden vaiheiden kesto ja laatu vaihtelevat yksilöllisistä ominaisuuksista, unihuollosta ja elämäntavoista riippuen.

REM-uni (Rapid-Eye-Movements) eli vilkeuni on vaihe, jossa nähdään unia. REM-uni vaikuttaa psykologiseen lepotilaan ja pitkäaikaiseen tunnepohjaiseen hyvinvointiin. Se stimuloi aivoja ja vahvistaa muistia. NREM-uni (Non-Rapid-Eye-Movements) eli perusuni käsittää siirtymävaiheen valveillaolon ja unennäön välillä sekä syvän unen, jossa elimistön fyysinen ja psyykkinen aktiivisuus on hyvin pientä. NREM-uni on rasituksista palauttavaa, fyysisesti elvyttävää ja se vahvistaa myös immuunijärjestelmää.

Unettomuus vaikuttaa elämään hyvin kokonaisvaltaisesti. Fyysisten ja psyykkisten vaikutusten lisäksi unettomuus aiheuttaa monille sosiaalisia haittoja. On myös todettu, että pelkkä nukkuminen ei riitä, vaan unen on oltava laadultaan hyvää. Syvän unen aikana aivot ovat lepotilassa, minkä seurauksena ihminen tuntee olonsa levänneeksi ja virkeäksi. Syvä uni auttaa elimistön puolustusjärjestelmää pysymään kunnossa ja vaikuttaa siten ruumiilliseen ja henkiseen hyvinvointiin.

Psyykkiset vaikutukset

On sanomattakin selvää, että huonosti nukutut yöt laskevat kenen tahansa mielialaa. Pidempään jatkunut unettomuus aiheuttaa ärtyneisyyttä ja mielialan vaihteluita. Pahimmillaan se myös altistaa masennukselle ja päihteiden käytölle. Unettomuus heikentää keskittymiskykyä ja muistia sekä vaikeuttaa uuden oppimista.
Unettomuuden seurauksena pienetkin vastoinkäymiset voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä. Unettomuuden aiheuttamat voimakkaat tuntemukset ovat hyvin yleisiä: suomalaistutkimuksen mukaan kolme neljästä unettomuudesta kärsivästä koki vaivan vähentävän elämänhaluaan. Unettomuudesta kärsivän tulisi aina kääntyä lääkärin puoleen, jos vaiva häiritsee elämää eivätkä itsehoitokeinot tehoa. 

Fyysiset vaikutukset

Unettomuus vaikuttaa myös suoraan fyysiseen terveyteen. Unettomuudesta aiheutuvan univajeen on todettu altistavan diabetekselle, sepelvaltimotaudille, kohonneelle verenpaineelle, ylipainolle sekä sydän- ja verisuonisairauksille. Sairastumisriskin suurenemisen lisäksi unettomuus lisää merkittävällä tavalla onnettomuus- ja tapaturmariskiä ja on siten myötävaikuttamassa moniin fyysisiin haittoihin. Unettomuudella on negatiivinen vaikutus aineenvaihduntaan ja paranemiseen. Myös unettomuuden aiheuttama heikko stressinsietokyky altistaa monille fyysisille vaivoille. 

Krooninen unettomuus

Kroonisen unettomuuden hoito alkaa unettomuuden syyn selvittelyllä. Samoin kuin tilapäisen unettomuuden hoidossa, myös kroonisen unettomuuden hoidossa on tärkeä etsiä unettomuuden syy ja hoitaa sitä. Arvioidaan, missä määrin potilaan unettomuutta ovat tuottamassa somaattiset sairaudet, psykiatriset häiriöt ja lääkitys sekä elämäntilanne, potilaan tapa kokea asioita ja elämän rytmi.

Kognitiivisia menetelmiä pidetään kroonisen unettomuuden hoidossa ensisijaisina, koska ne vaikuttavat unettomuutta ylläpitäviin tekijöihin ja koska niiden vaikutus säilyy hoidon lopettamisen jälkeen. Kognitiivisilla menetelmillä tarkoitetaan terapioita, joissa tutkitaan potilaan mielen toimintamallien ja niistä johtuvan toimintatavan vaikutusta unettomuuteen sekä sitä, mitä terapian myötä tulevat muutokset kokemisen tavassa ja käyttäytymisessä vaikuttavat nukkumiseen ja hyvinvointiin.

Hyvä uni edellyttää rauhallista mieltä ja ruumista, sopivaa ympäristöä ja oikeaa rytmitystä. Unettomuuden hoidossa kognitiivisilla interventioilla pyritään vaikuttamaan psykofysiologiseen kokonaisuuteen siten, että siitä tulee unen syntymiselle otollinen. Pyritään löytämään ne mekanismit, jotka ylläpitävät juuri tämän potilaan unettomuuden noidankehää ja katkaisemaan ne. Välillä riittää pelkästään unettomuuteen paneutuminen, välillä unettomuus on vain yksi psyykkisen tai fyysisen häiriötilan oire, jolloin spesifisti unettomuuden hoitoon kehitetyt menetelmät eivät riitä hoidoksi. On kuitenkin toisaalta todettu, että sekä psyykkisissä että fyysisissä sairauksissa kehittyy helposti myös unettomuutta ylläpitäviä noidankehiä, joihin pelkkä kyseisen sairauden hoito ei riitä, vaan tarvitaan myös unen hoitoa.

Kognitiivisilla menetelmillä pyritään vaikuttamaan erityisesti unettomuutta ylläpitäviin tekijöihin ja katkaisemaan noidankehä. Osa unettomuuden hoitomenetelmistä vaikuttaa toimintatapoihin. Ne tähtäävät unirytmin säännöllistämiseen, elämäntapamuutoksiin ja nukkumista helpottavien ulkoisten olosuhteiden luomiseen.

Jos vuoteessa vietetään pitkiä aikoja joko elämän sisältöjen puuttumisen korvikkeena tai levon toivossa, uni muuttuu pinnalliseksi ja katkeilevaksi. Tällaisissa tilanteissa pyritään lyhentämään vuoteessa vietettyä aikaa, jolloin unen laatu paranee ja nukahtamisen todennäköisyys kasvaa. Jos liiallinen vuoteessa oleminen on ollut elämän tyhjyyden täyttämistä, joudutaan myös miettimään, mitä voidaan tuoda tilalle.

Psykofysiologista jännitystä pyritään lievittämään erilaisin rentoutusmenetelmin. Mikäli unettomuuden taustalla on suoritusahdistusta, jännittyneisyyttä, murehtimisalttiutta tai taipumusta jättää päivän huolet käsittelemättä, käytetään kokemisen tapoja tutkivia ja korjaavia kognitiivisia menetelmiä. Niiden tavoitteena on emotionaalisen ja kognitiivisen ylivireyden tasaaminen ja unen kontrolloinnin yrityksistä luopuminen sekä sallivuuden kasvattaminen. Tavoitteena on myös unettomuuden sietokyvyn lisääminen.

Unettomuuden hoito

  • On erotettava kognitiivinen psykoterapia ja kognitiivisten menetelmien käyttö
  • Perusterveydenhuollon henkilöstö oppii helposti käyttämään kognitiivisia menetelmiä, ne ovat selkeitä ja järkeenkäyviä
  • Unettomuuteen on myös lääkehoitoja, joita voidaan harkita vakavan unettomuuden yhteydessä silloin, kun muut keinot eivät auta.