Kuorsaus ja uniapnea

Uniapnea

Uniapnea on oireyhtymä, jossa oireina ovat päiväaikainen väsyminen, unen aikana esiintyvä ajoittainen kuorsaaminen ja usein hengityskatkokset sekä ylipaino. Uniapnea aiheuttaa haittaa toimintakyvylle, ja sen tiedetään altistavan mm. liikenneonnettomuuksille. Laihduttamisesta on usein apua uniapnean oireisiin. Muu hoito on lähinnä erilaisten teknisten apuvälineiden käyttöä. Leikkaushoidosta voi joissakin tapauksissa olla hyötyä.

Oireet

Oireina uniapneassa ovat useimmiten voimakas kuorsaus, päiväaikainen väsyminen sekä unen levottomuus. Kuorsaus on tyypillisesti katkonaista, ja se päättyy n. 10 sekuntia tai huomattavastikin pidempään kestävään apneaan eli hengityskatkokseen. Yleensä hengityskatkos havahduttaa potilaan unesta, hengitystiet avautuvat vireystilan noustessa ja tällöin hengitys käynnistyy usein voimakkaalla korahduksella. Potilas ei välttämättä herää kokonaan, mutta lepäävän unen vaihe (REM-uni) katkeaa ja seurauksena on päiväaikainen väsymys, jopa pitkän yöunen jälkeen. Harvemmin esiintyviä oireita ovat mm. impotenssi ja aamupäänsärky.

Aiheuttaja 

Uniapnean syy on ylempien hengitysteiden ahtautuminen unen aikana. Ahtautuminen on tavallisinta nenän ja nielun alueella. Täysin selvää kuvaa siitä, miten yksittäisen potilaan kohdalla hengitystiet ahtautuvat, on hankala muodostaa.

Myötävaikuttavina tekijöinä uniapneaan voi olla ylipaino (n. 60 % potilaista on ylipainoa enemmän kuin 20 % ihannepainosta), hengitystä lamaavien lääkkeiden tai alkoholin käyttö. Samoin tupakointi ja hoitamaton nenän tukkoisuus esim. allergian vuoksi voi pahentaa oireita. Uniapnea on riskitekijä mm. sepelvaltimo- ja verenpainetaudille. 

Diagnoosi

Sairauden epäily perustuu oirekuvaan. Pelkkä yöllinen kuorsaaminen ja hengityskatkokset (vaikka voivatkin olla perin kiusallisia etenkin perheenjäsenille) eivät oikeuta uniapnean diagnoosiin. Mahdollisen uniapnean aiheuttamaa päiväaikaista väsyneisyyttä voidaan arvioida esim. Epworth Sleepines Scale:n eli uniapnealaskurin avulla. Varsinainen uniapneatutkimus on kuitenkin polysomnografia. Tutkimuksiin kuuluu myös aina keuhkolääkärin arvio hengityselinten toiminnasta keuhkojen toimintakokeineen ja valtimoverinäytteineen. 

Hoito

Varsinaista lääkkeellistä hoitoa ei uniapneaan ole tarjota. Laihduttaminen saattaa vähentää oireita huomattavasti. Tupakoinnin vähentäminen tai lopettaminen ja alkoholin käytön välttäminen saattaa myös parantaa oirekuvaa jonkin verran. Nenän tukkoisuuden hoitaminen voi samoin auttaa tilannetta.

Varsinainen uniapnean hoito on nasal-CPAP-laite. Kyseessä on laite, jolla yöaikana aiheutetaan nielun ja ylempien hengitysteiden alueelle ympäristöä korkeampi paine, mikä edesauttaa hengitysteiden auki pysymistä. Näin oireilu vähenee ja yöunen pirstoutuminen on vähäisempää, jolloin päiväaikainen väsymyskin korjaantuu. Laite on jonkin verran epämiellyttävä käyttää, mutta hyvät tulokset ovat omiaan parantamaan hoitomyönteisyyttä. Laitteet ovat kuitenkin kehittyneet alkuajoista huomattavasti miellyttävämmiksi ja hoidon teho on usein jopa dramaattinen parantaessaan uniapneapotilaan elämänlaatua. Potilas ei yleensä laitteesta suostu tällaisissa tapauksissa enää mistään hinnasta luopumaan ja pienet hoitoon liittyvät epämukavuudet unohtuvat.

Joissain tapauksissa voidaan harkita pehmeän suulaen typistysleikkausta (ns. UPPP-leikkaus) tai jotakin sen sovellutusta. Leikkaus ei kuitenkaan ole mikään yleispätevä ratkaisu kaikille uniapneapotilaille ja tulokset ovat vaihtelevia. Leikkausharkinta tehdään yhdessä uniapnean leikkaushoitoon perehtyneen korva-, nenä- ja kurkkusairauksien erikoislääkärin ja potilaan kesken ja useimmiten ensin on syytä kokeilla ensisijaista hoitoa eli C-PAP-laitetta. Uusia leikkausmenetelmiä kehitetään koko ajan. Näistä ei kuitenkaan ole käytettävissä pitkäaikaistuloksia.

Seuranta

Uniapneapotilaat harvemmin tarvitsevat erityisempää seurantaa sikäli kuin sairauden tila on selvä ja siihen on saatu hoito, joka tehoaa. Kontrollit ja laitehuollot järjestetään yleensä hoidon aloittaneessa keuhkosairauksien klinikassa.

Periytyvyys

Rakenteelliset ominaisuudet näyttelevät suurta osaa uniapneassa. Näin ollen uniapnean voidaan sanoa olevan jossakin määrin periytyvää. Kyseessä ei ole kuitenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä perinnöllinen sairaus.

Yleisyys

Suomessa arvioidaan olevan noin 120 000 - 200 000 uniapneapotilasta.