Astma

Astmassa keuhkoputkissa on pitkäaikainen tulehdustila, johon liittyy taipumus keuhkoputkien ahtautumiseen. Tulehtunut keuhkoputkien limakalvo on herkkä monille ärsykkeille, kuten pölylle, savulle, pakkaselle tai ruumiilliselle rasitukselle. Astma on yleinen sairaus, sillä noin viisi sadasta suomalaisesta sairastaa sitä. Sitä esiintyy kaikenikäisillä, eniten pienillä lapsilla ja yli 40-vuotiailla.

Astman syyt

Perinnöllinen atooppinen taipumus on useimpien astmatapausten takana, jolloin astmalla on yhteys allergioihin. Astmaa sairastavista aikuisista kuusi ja lapsista kahdeksan kymmenestä on atoopikkoja. Osalla potilaita ei löydy allergiataustaa, jolloin puhutaan sisäsyntyisestä astmasta. Tupakointi ja tupakansavussa eläminen (passiivinen tupakointi) lisäävät vaaraa astman puhkeamiseen. Astman oireet johtuvat keuhkoputkien pitkäaikaisesta tulehdustilasta, johon liittyy taipumus keuhkoputkien supistumiseen 

Astman oireet

Astman ensioireet alkavat usein flunssan, jonkin allergiaa aiheuttavan aineen (esimerkiksi siitepöly ja eläimet) tai tavallista suuremman fyysisen rasituksen yhteydessä. Oireita ovat yskä, hengenahdistus ja hengityksen vinkuminen. Oireet voivat kehittyä muutaman päivän aikana tai vähitellen useiden kuukausien kuluessa.

Yskä vaivaa etenkin aamuyöllä ja aamulla tai liittyy hengitystä ärsyttäviin tekijöihin. Hengenahdistuskin esiintyy usein aamulla ja aamuyöllä tai rasituksen (esimerkiksi juoksu) yhteydessä. Ahdistus voi liittyä myös flunssaan tai allergisoiville aineille altistumiseen. Hengenahdistuksen yhteydessä hengitys usein vinkuu.

Astman itsehoito

Itse on mahdollista vaikuttaa astman hoitoon monin tavoin. Kun astma on todettu, tupakoitsijoilla sauhuttelun lopettaminen on ensiarvoisen tärkeää. Jos esiintyy allergiaa ja kotona on kotieläimiä, niistä on syytä luopua. Ylipainoisilla laihduttaminen lievittää oireita ja vähentää lääkkeiden tarvetta. Säännöllinen liikunta vähentää astman oireita. Sopivia liikuntamuotoja ovat esimerkiksi kävely, pyöräily ja uinti.

Tietyt lääkkeet voivat pahentaa astman oireita. Tärkeimmät ovat aspiriini (asetyylisalisyylihappo) ja muut tulehduskipulääkkeet (esimerkiksi ibuprofeeni). Alttius lääkkeille vaihtelee, mutta niitä on syytä erityisesti varoa, jos huomaa oireiden käytön yhteydessä pahentuvan. Jotkin muutkin lääkkeet, esimerkiksi verenpaineen hoidossa käytetyt beetasalpaajat, voivat haitata astmaa. Aina kun tarvitsee lääkehoitoa, astmasta on syytä kertoa lääkärille ja apteekissa.

Omalla uloshengityksen huippuvirtausmittarilla eli PEF-mittarilla on mahdollista tehostaa astman hoitoa. Laitteella tehtyjen mittausten avulla voidaan räätälöidä lääkehoitoa ja oppia paremmin välttämään hengenahdistusta aiheuttavia tilanteita.

Astman hoito

Astman epäily herää oireiden ja keuhkojen kuuntelun perusteella, mutta diagnoosi varmistetaan hengitysmittauksilla. Siinä yleisimmin käytetty on PEF-mittari, jonka potilas saa kotiinsa ja jolla hän mittaa useina päivinä hengitystään. Tarvittaessa voidaan tehdä tarkempi hengitystoiminnan mittaus spirometrilaitteella. Epäselvissä tapauksissa erikoislääkäri voi varmistaa astman altistuskokeilla, joissa tutkitaan keuhkoputkien reaktioita lääkkeille.

Astmassa käytetään aina lääkehoitoa, jota annostellaan inhalaationa eli suoraan keuhkoihin aerosolina tai pulverina. Lääkkeitä on kahta päätyyppiä, "hoitavia" ja "avaavia". Hoitavat lääkkeet ovat kortisonivalmisteita, jotka lievittävät keuhkoputken tulehdustilaa. Avaavat lääkkeet laajentavat supistutilassa olevia keuhkoputkia. Avaavia lääkkeitä on kahdentyyppisiä: hengenahdistuksen yhteydessä tarvittaessa käytettäviä ja säännöllisesti otettavia pitkävaikutteisia.

Tarvittaessa voidaan edellä mainittujen lisäksi käyttää muita lääkkeitä, esimerkiksi teofylliiniä, kromoglikaattia tai uudempia leukotrieenien salpaajia. Pitkittyneessä astman pahenemisvaiheessa käytetään suun kautta nautittavaa kortisonia (prednisolon) kuuriluontoisesti. 

Lääkehoidon itsesäätely

Nykyään pyritään astmapotilaita opettamaan lisäämään tarvittaessa itse lääkitystään väliaikaisesti, jolloin säästytään lääkärin tai astmahoitajan luona käymiseltä. Lääkitystarpeen arvoimisesa käytetään PEF-mittarin arvoja.

Jos PEF-lukema heikkenee ja on vain 85 % tai vähemmän potilaan normaalitilanteesta, keuhkoputkiin annosteltavan inhaloitavan kortisonivalmisteen annos kaksin- tai nelinkertaistetaan kahdeksi viikoksi. Jos PEF-lukema on vain 50-70 % tavallisesta, aloitetaan kortisonilääke (prednisolon 40 mg) suun kautta viikon ajaksi ja samalla otetaan yhteys puhelimella hoitopaikkaan.

Ehkäisy

Astman vaaraa voidaan vähentää lopettamalla tupakointi ja välttämällä tupakansavuisia tiloja.