Krooninen väsymysoireyhtymä

Krooninen väsymysoireyhtymä (Chronic Fatigue Syndrome eli CFS) on vakava ja pitkäaikainen sairaus, jonka syistä ei ole tarkkaa tietoa. Nimi "väsymysoireyhtymä" on jossain määrin harhaanjohtava, sillä kyseessä on enemmänkin uupumus kuin väsymys. Krooninen väsymysoireyhtymä ei ole psykiatrinen sairaus eikä sen aiheuttama uupumus lievity lepäämällä tai nukkumalla. Uupumuksen tunne voi johtaa täydelliseen invaliditeettiin ja lisäksi sairauteen liittyy aina muita oireita. Pelkkä uupumus ei ole merkki kroonisesta väsymysoireyhtymästä.

Englanninkielinen nimi sairaudelle on chronic fatigue syndrome (CFS). Monissa maissa käytetään vanhempaa termiä myalgic encephalomyelitis eli ME. Suomessa krooninen väsymysoireyhtymä on erittäin huonosti tunnettu sairaus, vaikka monissa muissa maissa sitä tutkitaan ja hoidetaan aktiivisesti.

Oireet

Kroonisen väsymysoireyhtymään liittyvä uupumus on usein erittäin voimakasta, jopa invalidisoivaa. Uupumukseen liittyy aina muitakin oireita, joista yleisimpiä ovat esimerkiksi lihas- ja nivelsäryt, päänsärky, migreeni, pahoinvointi, masennus, ahdistus, ja jatkuva kuumeilu. Sydänoireet kuten lisälyöntisyys ja rytmihäiriöt ovat yleisiä. Sydänfilmissä näkyy joskus muutoksia T-aalloissa.

Kognitiivisia ongelmia ("brainfog") esiintyy lähes kaikilla potilailla ja niiden vaikeusaste vaihtelee lievistä keskittymis- ja muistihäiriöistä jopa dementoitumiseen. Aivojen magneettikuvassa näkyy usein samanlaisia muutoksia kuin MS-tautia sairastavilla. Unihäiriöt ovat hyvin yleisiä. Osa potilaista nukkuu melkein vuorokauden ympäri, toiset taas kärsivät vaikeasta unettomuudesta. Yöuni on usein pinnallista ja potilaat voivat kärsiä myös painajaisista.

Immuunijärjestelmä toimii huonosti ja potilaat kärsivät usein jatkuvista virus- tai bakteeri-infektioista sekä uusista allergioista ja yliherkkyyksistä. Kaulan ja kainaloiden imusolmukkeet ovat usein turvoksissa ja aristavat. Myös perna saattaa olla laajentunut. Ongelmia on myös kehon lämpötilan ja verenpaineen säätelyssä. Suuri osa potilaista kärsii posturallisesta hypotensiosta.

Muita mahdollisia oireita ovat esimerkiksi vatsavaivat, aamujäykkyys, valoherkkyys, lihasheikkous, erilaiset ihottumat, huimaus, hiustenlähtö, näköhäiriöt, epileptiset kohtaukset, kuukautishäiriöt sekä virtsaamisvaikeudet. Kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla esiintyy myös tavallista useammin joitakin muita sairauksia, esimerkiksi fibromyalgiaa, ärtyvän suolen oireyhtymää ja endometrioosia. 

Sairauden kulku

Krooninen väsymysoireyhtymä voi puhjeta joko vähitellen tai lyhyen ajan kuluessa, yleensä infektiona, joka ei enää parannukaan normaalisti. Sairaus paranee kokonaan vain harvoin ja silloinkin saattaa esiintyä myöhempiä relapseja. Suuri osa potilaista saa kuitenkin vuosien myötä toimintakykyään takaisin. Osalla sairaus etenee progressiivisesti ja voi johtaa täydelliseen invaliditeettiin, jopa liikuntakyvyttömyyteen. Krooninen väsymysoireyhtymä ei yleensä johda kuolemaan, mutta hengenvaarallisia komplikaatioita (leukemia, lymfooma, elinvauriot, opportunistiset infektiot) saattaa esiintyä.

Esiintyvyys

Kroonisen väsymysoireyhtymän esiintyvyyttä on hankala arvioida, sillä merkittävä osa sairastuneista on ilman diagnoosia tai saanut jonkin muun diagnoosin. Arviot vaihtelevat yleensä 75 tapauksesta 100 000 ihmistä kohden 420 tapaukseen, mutta jotkut tutkijat ovat esittäneet jopa usean prosentin suuruisia arvioita. Krooniseen väsymysoireyhtymään voi sairastua missä tahansa iässä, mutta lasten sairastuminen on harvinaista. Sairastuneista on naisia enemmän kuin miehiä. Joissain maissa kroonista väsymysoireyhtymää on esiintynyt jopa epidemialuontoisesti, joista tunnetuimpana vuonna 1984 alkanut Nevadan Tahoe-järven epidemia.

Sairauden syyt

Kroonisen väsymysoireyhtymän syytä ei tiedetä, vaikka erilaisia teorioita löytyy kymmenittäin. Monet seikat viittaavat siihen, että ainakin osalla potilaista sairauden taustalla on virusinfektio. Alun perin syyksi epäiltiin herpesviruksia, erityisesti Epstein-Barr-virusta, sytomegalovirusta ja HHV-6:ta. Nykyään kuitenkin uskotaan, että herpesvirukset eivät ole sairauden varsinainen syy. Tutkija Elaine DeFreitas löysi vuonna 1991 väsymysoireyhtymää sairastavilta potilailta HIV:n kaltaisen retroviruksen. Tutkimukset jäivät kuitenkin kesken rahoituksen loputtua.

Myös perimällä uskotaan olevan osansa väsymysoireyhtymän syntyyn ja muutamia siihen liittyviä geenimuutoksia onkin onnistuttu löytämään. On epätodennäköistä, että yksittäinen geeni johtaisi sairastumiseen, vaan kyse on todennäköisesti alttiudesta.

Diagnoosin tekeminen

Kroonista väsymysoireyhtymää ei vielä voi todeta laboratorio- tai muilla kokeilla. CDC (Yhdysvaltain kansanterveyslaitos) päätti kroonisen väsymysoireyhtymän diagnostisista kriteereistä vuonna 1988, ja niitä uudistettiin 1994. Kriteerien mukaan diagnoosiin vaaditaan voimakkuudeltaan invalidisoiva uupumuksen tunne, jota ei voi selittää muilla tekijöillä, joka kestää vähintään kuuden kuukauden ajan ja joka ei lievity levossa. Lisäksi vaaditaan vähintään neljä seuraavista oireista:

  • lyhytkestoisen muistin ja keskittymiskyvyn heikentyminen
  • lihas- ja nivelkivut
  • uni ei helpota uupumusta
  • uudenlaiset tai -tyyppiset päänsäryt
  • kurkkukipu
  • imusolmukkeiden arkuus
  • rasituksen jälkeinen huonovointisuus tai uupumus, joka kestää yli vuorokauden

Kriteereitä on kuitenkin arvosteltu monestakin syystä. Osa listatuista oireista on harvinaisempia kuin monet muut väsymysoireyhtymään olennaisesti liittyvät oireet. Niissä annetaan myös ymmärtää, että sairauteen liittyvä uupumus ei lainkaan lievity lepäämäällä, vaikka lepääminen on tärkeä tapa hallita kroonisen väsymysoireyhtymän oireita.

Diagnoosia tehtäessä on tärkeää sulkea pois muut sairaudet, jotka voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, kuten narkolepsia, diabetes, MS-tauti, AIDS, borrelioosi, leukemia, lymfoomat, systeeminen lupus erythematosus ja kilpirauhasen vajaatoiminta.

Hoito

Krooniseen väsymysoireyhtymään ei tunneta parantavaa hoitoa. Tavallista pidemmistä antibiottikuureista ja viruslääkkeistä oireet voivat lievittyä. Piristeet eivät yleensä ole avuksi. Unestassa tutkitaan parhaillaan uusia hoitomenetelmiä kroonisen väsymysoireyhtymän oireiden lievittämiseksi. Lupaavia tuloksia on saatu mm. naltreksonista ja kotihappihoidosta.

Tiettyjen ruoka-aineiden välttäminen voi olla eduksi, etenkin kun sairauteen liittyy usein allergioita ja yliherkkyyksiä. Väsymysoireyhtymää sairastavat sietävät yleensä hyvin huonosti alkoholia. Jotkut potilaat kokevat saavansa apua vitamiineista ja hivenaineista, etenkin magnesiumista. Kevyt liikunta ylläpitää peruskuntoa, mutta liian voimakas rasitus saattaa johtaa sairauden pahenemiseen. Osa potilaista on liian huonossa kunnossa kyetäkseen edes nousemaan sängystä.